Kustantaja: William Morrow/Harper Collins (2024)
Sivumäärä: 272
Kiinnostuin lukemaan kirjan heti, kun @readerwhy herätteli keskustelua kirjoista, joita ei oikein ymmärrä, vaikka ne ovat kiistatta hyvää kirjallisuutta, tämä opus yhtenä esimerkkinä. Kuulostaa täydelliseltä haasteelta.
Kirja koostuu novelleista, joissa päähenkilöt kohtaavat torjuntaa ja hylkäämistä monilla eri tavoilla eri lähtökohdista. Ensiksi vaikuttaa, että novellit ovat kokonaan irrallisia toisistaan, mutta kaikki ovatkin jollain tavalla kytköksissä muihin ja luovat oman mielenkiintoisen verkostonsa.
Ensimmäisen novellin kohdalla aloin muodostaa jo valheellisen käsityksen ymmärryksestä, ja se tunne vahvistui toisen novellin aikana. Arvelin, että tässä lukija ikään kuin riisutaan täysin alasti ja kirja toimii peilinä, kirjailija näyttää psyykkeen pikkumaiset kamaluudet ja silti kohdistaa empatiaa, jota lukijakin kokee hahmoja kohtaan. Asiat vain eskaloituvat karnevalistisiin mittakaavoihin. Hengästyttävä psykologinen tarkkuus ja sosiaalisten tilanteiden kuvaaminen satiirisen osuvasti ovat karmean ihanaa ja tirkistelevää.
Pakka alkaa pikkuhiljaa tämän jälkeen kaatua eri suuntiin muiden novellien ja niiden kulun myötä, ja on koko ajan mahdottomampaa yrittää pakata teoksen viestiä mihinkään ymmärrettävään muotoon. Ihan lopussa lukijalta vedetään matto alta muutenkin. Mutta tämä ei onneksi haittaa yhtään, itselle tuli olo kuin katsoisi taikurin spektaakkelimaista show'ta (meta)fiktiivisen kirjan muodossa. Ehkä yksi aivan liian helppo tiivistys kirjasta voisi olla hämmentyneisyyteen pyrkivä ajankuvaus, jossa yksinäisyys ja kaipuu muita ihmisiä kohtaan johtavat hyvin outoihin tekoihin ja lisääntyneeseen yksinäisyyteen. Siinä kuitenkin ohitetaan tarkemmin muita teoksessa nostettuja teemoja ja eri novelleissa nousevat eri vivahteet, eli siihen tiivistykseen ei nyt sorruta.
Haltioiva lukukokemus. Älykästä, älyttömän hauskaa ja todella makaaberia. Tuli hyvin kiitollinen olo siitä mihin kaikkeen kirjallisuus taipuu ja mitä sen kautta kykenee kokemaan, ja sitten voi jäädä ihmettelemään sitä kokemusta, "mitä äsken oikein tapahtui".